9.7.2011

Kultapiiskun päivät - Days of the Goldenrod

Kuumaa! Kataja näyttää kuivalta ja hiukan voipuneelta, osa sen neulasista on ruskettunut, ilmeisesti se kärsii kuivuudesta. Koivut ja pihlajat sen ympärillä näyttävät paljon vehreämmiltä. Kalliot ovat keltaisenaan kultapiiskuja, vain maitohorsmat tuovat hiukan aniliininpunaista mukaan kuvaan. Muutaman viikon välein joku kasvi ottaa pääosan ja muuttaa maiseman värit. - Taidetalossa vain Iiris yläkerrassa ahkeroi akvarelliensa, pienen pienten yksityiskohtaisten kivikuviensa kanssa. Pihamaalla tehdään suurpiirteisempää kuvaa märkää märälle tekniikalla. Perinteinen akvarellikurssi on levittäytynyt rinteille. Lintupiiloonkin oli asettautunut yksi  kurssilaisista, joka keskittyi työhönsä niin täysin etten hennonnut häiritä. Joten ei välokuvaa tällä kertaa. - Seuraavan kerran pääsen katajan luokse vasta 31.heinäkuuta, mutta tapaan ehkä muita katajia lomamatkallani.

Hot! The juniper looked dry and a little weary, some of its needles were brown, it seems to suffer from the drought. Birches and rowans around it look much more green. The cliffs are yellow with wild goldenrods, only rosebay willowherbs bring some magenta into the image. With a few weeks intervals some plant takes the leading role and transforms the colours of the landscape. - In the arthouse only Iiris upstairs  is busy with her watercolours, tiny detailed images of pebbles. Outdoors they are making more generous  images with wet on wet technique. The traditional watercolour course has spread out on the slopes. One of the participants had made the bird shed her working place, and was so focused on her work that I did not dare to disturb. So no photo this time. - The next time I can visit the juniper is on 31. July, though I might meet other junipers on my holiday trip.

3.7.2011

Komeita katajia sisäsaaristossa - Beautiful junipers in the inner archipelago

Saaristossa on komeita katajia, ei vain ulkosaariston matalia kellanvihreitä kallioille levittäytyviä varpuja vaan ylväitä tummia sypressin kaltaisia puita. Yhden pienen sellaisen valitsin sunnuntai-iltapäivän seurakseni, kun en päässyt Harakkaan tutun katajani luokse. Ja nautin suunnattomasti siitä, ettei yksikään lokki tai hanhi tullut valittamaan, kaakattamaan tai kirkumaan ympärille.

There are beautiful junipers on the islands; not only the low growing lighter green shrubs of the outer archipelago that spread out on the cliffs, but proud, dark cypress like trees. One of those, a small one, I chose as my companion for this Sunday afternoon, when I could not visit my ordinary juniper on Harakka. And I really enjoyed the fact that no seagulls or geese were complaining, barking or shrieking around us.

Kuva / Photo Hilkka Örn