22.1.2012

Viimeinen vierailu pehmeässä lumessa - Last Visit in Soft Snow

Kun astuin ulos työhuoneestani Harakassa, joku sirkutti jo pihakoivussa. Hänellä oli kevättä rinnassa, vaikka talvi on tuskin edes alkanut, ainakin jos ottaa meren jäätymisen mittapuuksi. Meri on yhä avoin mutta leuto koillistuuli oli löytänyt jostakin jäälauttoja ja ajoi ne rantaan niin tiiviisti, että olin vähällä juuttua niihin pienen veneeni kanssa. Lunta on paljon ja maisema on pehmeä ja valkoinen. Pari uutta pientä katajaa löysin kurottamassa esiin lumesta. Tähän aikaan ne näkyvät, kun vihreä väri on vähissä. Havupuiden ja muutaman vihreän roskapöntön lisäksi vain lintupiilon seinustan outo maastoutumisverho on ikivihreä. - Tämä oli viimeinen virallinen vierailuni katajan luona. Tänään päättyy jäniksen vuosi ja tähän päättyy myös tämä blogi. Kiitos kaikille avuliaille kuvaajille! Huomenna on jo uusikuu, Lohikäärmeen vuosi, uudet tuulet ja toiveet...

When I stepped out from my studio on Harakka somebody was already chirping in the birch tree. He or she had spring in mind, even though winter has hardly begun, at least if we measure it by the freezing of the sea. The sea is still open but the mild northeast wind had found some ice floes somewhere and pressed them tightly onto the shore so that I almost got stuck with my little boat. There is plenty of snow and the landscape is soft and white. I found a couple of new small junipers reaching out from the snow. They are visible at this time when the colour green is scarce. Besides conifers and some green dust bins only the strange camouflage curtain on the walls of the bird shed is evergreen. - This was my last official visit to the juniper. Today the year of the rabbit ends and this blog ends here as well. Many thanks to all generous photographers! Tomorrow is new moon, the new year of the dragon, with new winds and wishes...



Kuva / Photo AA