11.9.2011

Paljaat kalliot ja haperojoukko - Bare Cliffs and Some Brittlegills

Luonnonsuojeluliiton väki kokoustaa saaressa. Seinien muistiinpanoista silmiini osuu Energiaskenaariot 2050. Kavahdan ajan kulumista ja kunnioitan niitä joilla on energiaa ajatella eteenpäin. - Ulkona koivut, lepät, tuomet, pihlajat ja pajut ovat vielä vihreitä. Yksittäisiä keltaisia lehtiä lojuu kyllä siellä täällä ja itärannan kalliolla tuomenpuolikas on jo tumman punainen. Maitohorsmien ja kultapiiskujen kukkavanat törröttävät kuivina pehkoina muistuttamassa syksystä, vaikka maa on märkää ja täynnä monenlaisia sieniä. Katajan juurella kasvaa pieni haperojoukko, karmiininpunertavia pieniä tonttulakkeja kyhjöttää vieri vieressä sen suojassa. Ihmisen kokoon ehkä sopivamman lintupiilon näyttömöaukko rajaa katajan näkymän ulkopuolelle, paljastaen vain paljaat kalliot. Ei edes linnunjätöksiä näkyvissä. Eikä hajuakaan tulevaisuusskenaarioista.

The Association for Nature Conservation is having a meeting on the island; among the notes on the walls I notice Energy scenarios 2050. I shrink back at the thought of time passing and respect people who have the energy to think ahead. - Outdoors the birches, alders, bird cherries, rowans and willows are still green. Here and there a few yellow leaves lie on the ground, and half of a bird cherry growing on the eastern cliff is already dark crimson. The stems of rosebay willowherbs and goldenrods stick out as dry tussocks recalling autumn, although the soil is damp and abounds in many kinds of mushrooms. Some brittlegills grow at the foot of the juniper; crimson hoods of tiny gnomes crouch there sheltered next to each other. The bird shed, perhaps more suitable for human size, has a proscenium-like opening, which crops the juniper out of the view, revealing only bare cliffs. Not even bird droppings in sight. Nor a clue of future scenarios.



Kuva / Photo Johanna Vasara