Kerrankin tee kelpasi - For once tea was appreciated

Monilla lokeilla on jo poikasia liikenteessä eikä niitä ei tahdo millään erottaa kallioilla. Vain kirkuna kertoo että jotakin untuvaista ja haurasta on liikkellä aivan lähistöllä. Katajan juurella oli käyty jonkinlainen koitos sillä tikkuja ja risuja oli siinä oudosti levällään. Tienristeyksessä, josta kuvaan lintupiilon, lokkirouva istuu edelleen hautomassa ja lokkiherra on entistä hermostuneempi. Pidin keppiä pääni päällä yrittäessäni tarkentaa kameraa ja säikähdin, kun keppi tärähti siiveniskuista useampaan otteeseen. Saattaa olla että horisontti kuvassa jäi hiukan vinoon. - Satunnaiset vierailijat ja kuvaajat eivät yleensä ole piitanneet teestä, mutta tänään Virpi, joka rohkeni kulkea luontopolkua kanssani kukallinen sateenvarjo suojana lintuja vastaan, maisteli tyytyväisenä teetä valokuvatessaan kokonaisen kuvasarjan.

Many seagulls have already their young walking around and they are really hard to distinguish on the cliffs. Only the screams tell you that something fragile and downy is moving nearby. Some kind of combat had taken place under the juniper since sticks and  pieces of brushwood were lying around in a strange manner. At the crossroads where I video film the bird shed a seagull lady still sits hatching and Mr Seagull is even more nervous than before. I held a stick high above my head while trying to focus the camera and was scared when the stick was hit by wings several times. Perhaps the horizon in the image is a bit slanting. - Occasional visitors and photographers have normally not cared much for tea, but today Virpi, who dared walk the nature path with me using a flowery umbrella as protection against the birds, sipped happily her tea while photographing a whole series of pictures.

Kuva / photo Virpi Vesanen - Laukkanen

Tuomet kukkivat jo merelläkin - The bird cherries bloom by the sea now

Navakka länsituuli, aurinkoista ja melko kylmää. Tänään kiiruhdin saareen kesken työpäivän ja menin suoraan katajan luokse. Yleensä seison hetken rantakalliolla lintupiilon luona ja kuvaan sen polulta nähtynä ennenkuin siirrän kameran ja menen katajan vierelle. Sillä tavalla ikäänkuin valmistaudun tapaamiseen. Mutta tänään toimin toisin päin ja olin heti hämmentynyt. Tottumukset syntyvät nopeasti. - Linnuille rauhoitetun alueen rajaa merkitsevän köyden avoimella puolella on enemmän lintuja, siltä ainakin tuntuu kun seison katajan luona, joka kasvaa keskellä lintujen maata. Sen vieressä voin olla hetken rauhassa.

A fresh breeze from the west, sunny and fairly cold. Today I hurried to the island in the middle of the working day and went directly to the juniper. Normally I stand for a while by the bird shed and video film that from the path, before I move the camera and go and stand by the juniper. In that way I prepare myself for the encounter. Today, however, I reversed the action and was immediately confused. Habits are formed quickly. - There are more birds on the open side of the rope marking the area reserved for birds, or so it seems when I stand by the juniper, which grows in the middle of the birds' land. Next to it I can be at peace for a moment.

Katajan luona maanantaina - By the Juniper on Monday

Matkan vuoksi käyn katajan luona sunnuntain sijasta maanantaina 30.5. klo 15.00. Tervetuloa teelle lintupiiloon silloin. Kataja on toki tavoitettavissa sunnuntainakin.

Due to a journey I will visit the juniper not on Sunday but on Monday 30th of Mai at 3 pm. Welcome to have a cup of tea at the bird shed then. The Juniper will of course be available on Sunday as well.

Hanhet aidan takana - Geese fenced off

Aurinkoinen sää, länsituulta sopivasti, ja väkeäkin liikkeellä. Polun viereen pesimään asettautuneiden hanhien suojaksi on rakennettu varsinaiset verkkoaidat - ensisilmäyksellä näky on kuin eläintarhasta. Tosiasiassa aidat taitavat suojata ihmislapsia jotka yrittävät päästä ohitse. Muutamat viimevuotisista, kieltämättä tyylikkäämmistä, risuaidoista ovat myös käytössä. Osa hanhista on heikkohermoisia je heti hyökkäämässä, toiset tarkistavat rauhallisesti että ohikulkija on todellakin vain ohikulkija. Kävin katajan luona tällä kertaa hiukan ennen kolmea ja vasta palatessa tapasin vanhan tutun, Raita Virkkusen, jota pyysin kuvaamaan jotakin ympäristöstä. Ja hän valitsi ikuistettavaksi - hanhen tietysti.

Sunny weather, reasonable western wind and some people on the island. The geese that have built their nests next to the path are now protected by a wire netting - at first glance it looks like a zoo. Actually the fences probably protect children trying to pass by. Several of last year's admittedly more elegant brushwood fences are in use as well. Some of the geese are nervous and always attacking, while others check calmly whether the passer-by really is only passing by. I visited the juniper a bit earlier than 3 pm this time and met an old acquaintance, Raita Virkkunen, only on return, and asked her to photograph something in the environment. And she chose to immortalize - a goose, of course.

Kuva / photo Raita Virkkunen

Ympäristötaidetta ja reviiritaisteluja - Environmental Art and Territorial Fights

Tänä sunnuntaina saari on autio. Ihme ettei edes ympäristötaiteen opiskelijoiden näyttely Tarinoita Itämerestä houkuttele enempää väkeä. Töitä löytyy lennättimestä, kasematti 4:sta ja julisteina eri puolilta saarta. storiesfromthebalticsea.org/ Näyttelytiloissa ja sisällä taidetalossa on hiljaista, vaikka ulkona kallioilla käy vilske. Linnut taistelevat elintilasta ja ilmoittelevat itsestään. Hanhet asettuvat puolustustasemiin kun lähestyn, mutta jos osoitan että yritän kiertää polun vieressä olevan pesän mahdollisimman kaukaa, ne eivät hyökkää. Osa lokeista on kovahermoisia. Pesä on polun reunassa, eivtkä ne ole moksiskaan vaikka kuljen ohi niiden vieritse. Toiset taas pyrähtävät ilmaan jo monen metrin päästä. Kamera-jalustaa asetellessani eräs lokki hermostui huivistani ja ryhtyi pommittamaan vaikkei pesä ollut kovinkaan lähellä. Onneksi huivi on helppo puhdistaa.

This Sunday the island is deserted. Surprisingly not even the exhibition Stories from the Baltic Sea by students of environmental art has tempted more people to come an visit the island. Works can be found in the telegraph, in ammunition cellar no 4 and as posters all over the island. storiesfromthebalticsea.org/  Silence reins in the exhibitions spaces and inside the art house, though on the cliffs there is hustle and bustle. Birds fight for their territories and announce their existence to each other. The geese take defence positions when I approach, but if I show  that I try to keep my distance while passing by they do not attack. Some of the seagulls have strong nerves. They sit in their nests by the path without moving when I walk by. Others react several meters before I am near and fly up in the air. One seagull became nervous of my scarf while I was placing my camera tripod and started "bombing" although the nest was not close. Luckily the scarf is easy to clean.