Viikon tauon ja Osakan kostean kuumuuden jälkeen viileä itätuuli tuntui ihanan raikkaalta. Olin jo sopeutunut ajatukseen ettei meillä katajan kanssa olisi tällä kertaa yleisöä kun kuulin heleän lapsen äänen polulta takanani. En erottanut sanoja, vain ihmetyksen ja kysyvän sävyn. En tiedä näkikö lapsi oudon hahmon katajan vieressä vai herättikö kamera ja kori kalliolla kyltin luona ohikulkevan perheen hämmästyksen. Kun palasin katajan luota he olivat jo kaukana. Oli silti hauskaa tulla nähdyksi.
After a weeks break and the humid heat of Osaka, the cool wind from the East felt really fresh. I had already accepted the fact that the juniper and I would not have any audience this time, when I heard a clear child's voice from the path behind me. I could not distinguish the words, only the surprised and inquiring tone. I do not know whether the child saw the strange figure by the juniper or whether the camera and the basket on the cliff next to the sign astonished the family passing by. When I returned from the juniper they were already far ahead. It was nevertheless nice to be seen.
Jäniksen vuonna, sunnuntaisin kello 15, alkaen 6. helmikuuta, vietän hetken katajan kanssa, joka sijaitsee Harakan saarella, lähellä ns. lintupiiloa ja kuvaan tuon hetken videolle. Tervetuloa ihmettelemään maiseman muutoksia! / During the year of the rabbit on Sundays at 3 PM, starting on the 6th of February, I will spend a moment with a juniper on the island of Harakka, next to the shed used for bird watching and video film that moment. Welcome to wonder at the changes in the landscape!