Mikäli haluamme määritellä rituaalisen käyttäytymisen niin, ettei sitä lähtökohtaisesti rajata pelkästään ihmisten käyttäytymiseen, sitä voi sanoa vaikkapa muodolliseksi käyttäytymiseksi, joka liittyy kahden tai useamman yksilön aktiiviseen ja vastavuoroiseen kommunikaatioon keskenään, joka on strukturoitua, stereotyyppistä ja ajassa toistuvaa ja joka johtaa suurempaan koordinaatioon pyrittäessä sosiaaliseen toimintaan, tavoitteeseen tai päämäärään. (D'Aquili et al. 1979) Näin ajatellen mieleen tulee lähinnä erilaisia yhteispeliä edistäviä joukko- lauma- tai ryhmärituaaleja. Mutta saman vanhan tekstin mukaan rituaalin ensisijainen biologinen funktio on edistää paitsi organismien välistä myös organismin sisäistä koordinaatiota. Hyvä, sen voin tunnistaa tämän oudon rituaalini yhteydessä. Ehkä olen nyt ensi kertaa sormikkaat kädessä tänä syksynä kylmässä viimassa katajan luokse kiirehdittyäni jotenkin integroidumpi ympäristööni ja itseeni. Toivottavasti katajakin tuntee olonsa eheämmäksi (jos tällainen inhimillistäminen sallitaan) oudon, melko yksisuuntaisen rituaalimme jälkeen, vaikkei meillä olekaan ilmeistä yhteistä tavoitetta lumentulon tai minkään muunkaan kontrollimme ulottumattomissa olevan suhteen.
If we want to define ritual behavior in a way that does not delimit it to human behavior, only, it can be defined as formalized behavior that involves two or more individuals in active and reciprocal communication; is structured, stereotyped and repetitive in occurrence over time; and results in greater coordination toward some social action, purpose or goal. (D'Aquili et al. 1979) This kind of thinking brings to mind mainly various mass, herd or group rituals that foster team spirit. According to the same old text the primary biological function of ritual behavior is to facilitate not only interorganismic but also intraorganismic coordination. Good, that I can identify in this strange ritual of mine. Perhaps, after hurrying to the juniper in a chilly wind, with gloves for the first time this autumn, I am now somehow more integrated into my environment and myself. Hopefully the juniper, too, feels more whole (if we allow this kind of humanizing) after our strange, rather one-way ritual, although we have no explicit common aim with regard to the coming of snow or anything else beyond our control.
If we want to define ritual behavior in a way that does not delimit it to human behavior, only, it can be defined as formalized behavior that involves two or more individuals in active and reciprocal communication; is structured, stereotyped and repetitive in occurrence over time; and results in greater coordination toward some social action, purpose or goal. (D'Aquili et al. 1979) This kind of thinking brings to mind mainly various mass, herd or group rituals that foster team spirit. According to the same old text the primary biological function of ritual behavior is to facilitate not only interorganismic but also intraorganismic coordination. Good, that I can identify in this strange ritual of mine. Perhaps, after hurrying to the juniper in a chilly wind, with gloves for the first time this autumn, I am now somehow more integrated into my environment and myself. Hopefully the juniper, too, feels more whole (if we allow this kind of humanizing) after our strange, rather one-way ritual, although we have no explicit common aim with regard to the coming of snow or anything else beyond our control.