Ensi kertaa tänä syksynä käännyin rannassa tyhjennettyäni veneen sadevedestä. Päätin etten soutaisi saareen katajan luo. Satunnaisia ohikulkijoita oli turha odottaa yleisöksi kun vuorovene ei enää kulje, taivas näytti synkältä, sadetta oli luvassa, tuuli saattaisi yltyä, olin erottavinani vaahtopäitä Uuninsuulla, oikea ranteeni oli kipeä, sanalla sanoen, minua pelotti. Käännyin takaisin, mutta parin korttelin päässä tulin toisiin ajatuksiin. Miksen yrittäisi, ja jos aallokko olisi liian voimakas, voisin kääntyä takaisin, piti vain pysyä rauhallisena. Ja niin tyynnyttelin itseni matkaan. Uuninsuulla aironi pomppasi ulos hankaimesta, ja sydämeni hyppäsi kurkkuun, mutta selvisin tuulen suojaan ja saareen. Päätin että paluumatkalla pukisin ylleni viisikymmenvuotislahjaksi saamani, käyttämättömät mutta kauhtuneet pelastusliivit. Onneksi yksi kolleega ahersi talossa, ja sovimme palaavamme mantereelle yhtä matkaa, se tuntuisi turvallisemmalta. - Kuvitteellisen syysmyrskyn kourista selvinneelle kataja näytti kauniin vihreältä alastoman koivun ja ruskean pihlajan rinnalla. Ja lähistöllä vanhojen tuomien rungot vääntyilivät synkeinä.
For the first time this autumn I turned around at the shore after emptying the boat of rain water. I decided not to row to the juniper on the island. There would be no occasional passers-by, since the scheduled boat did no longer run, the sky looked sinister, there was a forecast for rain, the wind might rise, I thought I could distinguish foam on the waves in the passage between the islands, my right wrist was sore, in one word, I was afraid. I turned back, but after a few blocks I changed my mind. Why not try, if the waves where too strong I could always turn back, the main thing was to stay calm. Thus I pacified myself to go ahead. In the passage one oar jumped out of the oarlock, and my heart jumped up in my throat, but I managed to get into shelter from the wind to the island. For the return trip I decided to put on my unused but faded life jacket, a gift I received when fifty years old. Luckily there was one colleague working in the house and we decided to return to the mainland together, as it would feel safer. - For somebody rescued from an imaginary autumn storm the juniper looked green and beautiful next to the bare birch tree and the brownish rowan. And nearby the old trunks of bird cherries warped gloomily.
 |
| Kuva / Photo Tanja Koistila |