Aurinko paistaa kirkkaana, mutta matalalta, tyynessä kirpeässä säässä. Ja se laskee varhain; kolmen aikaan aurinko värjää jo horisontin pilviraidat oranssinkeltaisiksi. On ihana soutaa melkein sileää vedenpintaa pitkin. Veneilijätkin ovat kadonneet kun Uunisaaren talvisilta katkaisee salmen. Työmaalle laiturin luona on ilmestynyt kyltti, jonka mukaan Suomenlinnan vesijohtotyöt valmistuvat 15.5. 2012. Lohdullista. Sunnuntaina saaressa on hiljaista, vain kuvausryhmä tekemässä dokumenttia maalarikollegasta yläkerrassa. Heitä en uskalla häiritä. Syksy muuttuu talveksi hiljalleen. Kulkiessani katajan luokse huomaan, että pienten vesilätäköiden pinta on jäässä ja huurre saa luontopolun harmaat lankut hohtamaan hopeisina.
The sun shines bright, but low, in the calm and crisp weather. And it sets early; by three o'clock the sun already colours the clouds on the horizon orange yellow. It is great to row along an almost smooth surface of water. The boaters have disappeard because the winter bridge to Uunisaari cuts off the strait. A sign has appeared on the building site by the pier; the water pipes to Suomenlinna will be ready by the 15th of May. That is comforting to know. On Sunday the island is quiet, only a film group upstairs making a documentary of a colleague. I dare not disturb them. Autumn turns slowly into winter. On my way to the juniper I notice that the surfaces of small puddles are frozen and frost gives the grey planks on the nature path a silvery glow.
 |
| Kuva / Photo AA |