Talvi tuli yhtäkkiä. Tuore lumipeite ja sumu muuttavat maiseman valkoiseksi. Katajakin on valean kuuran peitossa. Se näyttää ja tuntuu melkein oudolta kolmen viikon tauon jälkeen. Jänisten jäljet johtavat lumessa ristiin rastiin ja lintupiilon luokse vievät lankut lojuvat myrskyn jäljiltä sikin sokin. Suurin uutinen on silti pieni tuulimylly, joka seisoo läntisellä kalliolla ja pyörii kylmässä koillistuulessa. Olin unohtanut miten raakaa ja kylmää pienikin pakkanen on merellä. Onneksi talossa on lämmintä, toistaiseksi maakaasun voimalla. Tuulimylly on pieni ja sievä eikä pidä ääntä, se on aivan erilainen kuin saariston suuret valkoiset hirviöt. Mietin mahtaako se todella tuottaa energiaa...
Winter arrived suddenly. The fresh snow cover and the fog turn the landscape white. The juniper is covered in white frost as well. It looks and feels almost strange after a break of three weeks. Hare tracks lead here and there in the snow and the planks to the bird shed lie topsy turvy after the storm. The biggest news is the small windmill, however, which stands at the western cliffs and turns in the cold northeastern wind. I had forgotten how raw and cold even a modest frost is at sea. Fortunately it is warm inside the house, so far powered by gas. The wind mill is small and pretty and does not make noice, it is quite different from the large monsters in the archipelago. I wonder whether it really produces energy...
 |
| Kuva / Photo AA |