Paljaat kalliot ja haperojoukko - Bare Cliffs and Some Brittlegills

Luonnonsuojeluliiton väki kokoustaa saaressa. Seinien muistiinpanoista silmiini osuu Energiaskenaariot 2050. Kavahdan ajan kulumista ja kunnioitan niitä joilla on energiaa ajatella eteenpäin. - Ulkona koivut, lepät, tuomet, pihlajat ja pajut ovat vielä vihreitä. Yksittäisiä keltaisia lehtiä lojuu kyllä siellä täällä ja itärannan kalliolla tuomenpuolikas on jo tumman punainen. Maitohorsmien ja kultapiiskujen kukkavanat törröttävät kuivina pehkoina muistuttamassa syksystä, vaikka maa on märkää ja täynnä monenlaisia sieniä. Katajan juurella kasvaa pieni haperojoukko, karmiininpunertavia pieniä tonttulakkeja kyhjöttää vieri vieressä sen suojassa. Ihmisen kokoon ehkä sopivamman lintupiilon näyttömöaukko rajaa katajan näkymän ulkopuolelle, paljastaen vain paljaat kalliot. Ei edes linnunjätöksiä näkyvissä. Eikä hajuakaan tulevaisuusskenaarioista.

The Association for Nature Conservation is having a meeting on the island; among the notes on the walls I notice Energy scenarios 2050. I shrink back at the thought of time passing and respect people who have the energy to think ahead. - Outdoors the birches, alders, bird cherries, rowans and willows are still green. Here and there a few yellow leaves lie on the ground, and half of a bird cherry growing on the eastern cliff is already dark crimson. The stems of rosebay willowherbs and goldenrods stick out as dry tussocks recalling autumn, although the soil is damp and abounds in many kinds of mushrooms. Some brittlegills grow at the foot of the juniper; crimson hoods of tiny gnomes crouch there sheltered next to each other. The bird shed, perhaps more suitable for human size, has a proscenium-like opening, which crops the juniper out of the view, revealing only bare cliffs. Not even bird droppings in sight. Nor a clue of future scenarios.




Kuva / Photo Johanna Vasara



Hlijaista Harakassa - Quiet on Harakka

Vesillä on ollut vilskettä mutta saaressa on hiljaista. Taiteilijatalossa ei tänä sunnuntaina luultavasti ollut muita työkentelemässä kuin vanha maalari ja minä. Viimeiset kesäisen lämpimät päivät kannattaakin viettää ulkona. Katajan luona käydessäni tajusin, että aurinko on nyt kolmen aikaan iltapäivällä jo paljon matalammalla kuin kesällä. Se häikäisee silmiä ja langettaa pidemmät varjot. - Sain kuulla että vesijohtokorjauksen ja siihen liittyvän maansiirtotyön tieltä veneet on siirrettävä pois kalliolta laiturin luona. Vanha veneeni ei ole ollut käytössä moneen vuoteen, mutta kuvittelin että sen voisi vielä korjata. Turha toivo, käännettäessä sen pohjasta suihkusi sadevettä. Jos sen laittaisi vesille se uppoaisi heti.

Lots of traffic at sea but quiet on the island. This Sunday only the old painter and me were working in the artists' house, I think. Of course the last warm days are best spent outdoors. While visiting the juniper I realized how the sun is now at three o'clock in the afternoon much lower than during the summer. It dazzles your eyes and throws longer shadows. - I heard that the boats on the cliff next to the pier must be moved away due to work with water pipes that involves transfer of soil. My old boat has been out of use for several years but I thought it could still be repaired. A forlorn hope, when turned over rainwater spurted from a hole in the bottom. If put at sea it would sink immediately.

Seilin saaren korkeat katajat - The Tall Junipers of Seili Island

Saaristomeren tutkimuslaitoksen ympäristö Seilin saarella on täynnä kauniita katajia. On vaikea valita kenen kanssa tekisi lähempää tuttavuutta. Puisen museokirkon vieressä  kasvava vanha kataja, joka seisoo itsekseen nurmella, hiukan kirkkoon päin kallellaan, tuntuu luontevalta valinnalta. Se on varmasti nähnyt saaren viimeisen lepratautisen asukkaan ja myöhemmin monet mielisairaina hoidetut naiset puhumattakaan kaikista viime vuosien vierailijoista. Sitä ei voi ohittaa tervehtimättä.

The surroundings of the Archipelago Research Institute on the island of Seili are full of beautiful junipers. It is difficult to choose which one of them I should try to become acquainted with. The old juniper growing next to the wooden museum church that stands alone on the lawn, leaning slightly towards the church, seems an obvious choice. It has surely seen the last inhabitant with leprosy and later the many women treated as mental patients as well as all the visitors in recent years. I could not pass by it without greeting.

Kuva / Photo Kathleen Irwin

Mäntymetsäseinä ja Hiekkakello - Pine Forest Wall and The Sandglass

Aurinkoinen sunnuntai ja paljon taiteilijoita saaressa. Ja  paljon nähtävää myös vierailijoille. Lennättimessä on esillä Ilona Ristan työ Metsäseinä 4. syyskuuta saakka, Kasematti 4:ssa on näyttely Hiekkakello - Aikakuvia  31. elokuuta asti ja näkymä näköalapaikalta on yhtä hieno kuin aina ennenkin. Kanervat kukkivat katajan juurella, benjihyppääjät ovat lähteneet ja kesä on kohta kääntymässä syksyyn. Ensi sunnuntaina olen muualla, Seilin saarella Turun saaristossa, tapaamassa uusia katajia.

Sunny Sunday and lots of artists on the island. And much to see for visitors as well. In the Telegraph Ilona Rista's work Pine Forest Wall is on display until 4th September, in ammunition cellar 4  the exhibition The Sandglass - Time Images continues until 31st August, and the view from the panorama spot is beautiful as always. Heathers bloom under the juniper, the bungy jumpers have left and summer is turning into autumn soon. Next Sunday I will be elsewhere, on Seili island in the Turku archipelago, meeting new junipers.

Kuva / Photo Ilona Rista

Ihanan viileä itätuuli - Cool Wind from the East

Viikon tauon ja Osakan kostean kuumuuden jälkeen viileä itätuuli tuntui ihanan raikkaalta. Olin jo sopeutunut ajatukseen ettei meillä katajan kanssa olisi tällä kertaa yleisöä kun kuulin heleän lapsen äänen polulta takanani. En erottanut sanoja, vain ihmetyksen ja kysyvän sävyn. En tiedä näkikö lapsi oudon hahmon katajan vieressä vai herättikö kamera ja kori kalliolla kyltin luona ohikulkevan perheen hämmästyksen. Kun palasin katajan luota he olivat jo kaukana. Oli silti hauskaa tulla nähdyksi.


After a weeks break and the humid heat of Osaka, the cool wind from the East felt really fresh. I had already accepted the fact that the juniper and I would not have any audience this time, when I heard a clear child's voice from the path behind me. I could not distinguish the words, only the surprised and inquiring tone. I do  not know whether the child saw the strange figure by the juniper or whether the camera and the basket on the cliff next to the sign astonished the family passing by. When I returned from the juniper they were already far ahead. It was nevertheless nice to be seen.