Ei esitystä, sataa liiaksi - No Performance, Too Much Rain

Vielä hetki sitten sää näytti suosiolliselta, pehmeä sumu tyynen meren yllä oli kaunis eikä haittaisi soutamista tai vahingoittaisi kameraa. Mutta nyt sataa kunnolla, tuuli yltyy ja lisää vettä on luvassa. Tulee pimeä ennenkuin sade lakkaa, tai ehkä maanantai. Tapaaminen jääköön siis ensi viikkoon!

A few moments ago the weather looked promising; a soft fog above a calm sea was beautiful and would not disturb rowing nor damage the camera. But now it is really raining, the wind is rising and more water is to be expected. It will be dark before the rain stops, or perhaps Monday. So the meeting is postponed until next week!

Aurinkoinen marraskuu - Sunny November

Aurinko paistaa kirkkaana, mutta matalalta, tyynessä kirpeässä säässä. Ja se laskee varhain; kolmen aikaan aurinko värjää jo horisontin pilviraidat oranssinkeltaisiksi. On ihana soutaa melkein sileää vedenpintaa pitkin. Veneilijätkin ovat kadonneet kun Uunisaaren talvisilta katkaisee salmen. Työmaalle laiturin luona on ilmestynyt kyltti, jonka mukaan Suomenlinnan vesijohtotyöt valmistuvat 15.5. 2012. Lohdullista. Sunnuntaina saaressa on hiljaista, vain kuvausryhmä tekemässä dokumenttia maalarikollegasta yläkerrassa. Heitä en uskalla häiritä. Syksy muuttuu talveksi hiljalleen. Kulkiessani katajan luokse huomaan, että pienten vesilätäköiden pinta on jäässä ja huurre saa luontopolun harmaat lankut hohtamaan hopeisina.

The sun shines bright, but low, in the calm and crisp weather. And it sets early; by three o'clock the sun  already colours the clouds on the horizon orange yellow. It is great to row along an almost smooth surface of water. The boaters have disappeard because the winter bridge to Uunisaari cuts off the strait. A sign has appeared on the building site by the pier; the water pipes to Suomenlinna will be ready by the 15th of May. That is comforting to know. On Sunday the island is quiet, only a film group upstairs making a documentary of a colleague. I dare not disturb them. Autumn turns slowly into winter. On my way to the juniper I notice that the surfaces of small puddles are frozen and frost gives the grey planks on the nature path a silvery glow.

Kuva / Photo AA

Kummallinen rituaali - Strange Ritual

Mikäli haluamme määritellä rituaalisen käyttäytymisen niin, ettei sitä lähtökohtaisesti rajata pelkästään ihmisten käyttäytymiseen, sitä voi sanoa vaikkapa muodolliseksi käyttäytymiseksi, joka liittyy kahden tai useamman yksilön aktiiviseen ja vastavuoroiseen kommunikaatioon keskenään, joka on strukturoitua, stereotyyppistä ja ajassa toistuvaa ja joka johtaa suurempaan koordinaatioon  pyrittäessä sosiaaliseen toimintaan, tavoitteeseen tai päämäärään. (D'Aquili et al. 1979) Näin ajatellen mieleen tulee lähinnä erilaisia yhteispeliä edistäviä joukko- lauma- tai ryhmärituaaleja. Mutta saman vanhan tekstin mukaan rituaalin ensisijainen biologinen funktio on edistää paitsi organismien välistä myös organismin sisäistä koordinaatiota. Hyvä, sen voin tunnistaa  tämän oudon rituaalini yhteydessä. Ehkä olen nyt ensi kertaa sormikkaat kädessä tänä syksynä kylmässä viimassa katajan luokse kiirehdittyäni jotenkin integroidumpi ympäristööni ja itseeni. Toivottavasti katajakin tuntee olonsa eheämmäksi (jos tällainen inhimillistäminen sallitaan) oudon, melko yksisuuntaisen rituaalimme jälkeen, vaikkei meillä olekaan ilmeistä yhteistä tavoitetta lumentulon tai minkään muunkaan kontrollimme ulottumattomissa olevan suhteen.

If we want to define ritual behavior in a way that does not delimit it to human behavior, only, it can be defined as formalized behavior that involves two or more individuals in active and reciprocal communication; is structured, stereotyped and repetitive in occurrence over time; and results in greater coordination toward some social action, purpose or goal. (D'Aquili  et al. 1979) This kind of thinking brings to mind mainly various mass, herd or group rituals that foster team spirit. According to the same old text the primary biological function of ritual behavior is to facilitate not only interorganismic but also intraorganismic coordination. Good, that I can identify in this strange ritual of mine. Perhaps, after hurrying to the juniper in a chilly wind, with gloves for the first time this autumn, I am now somehow more integrated into my environment and myself. Hopefully the juniper, too, feels more whole (if we allow this kind of humanizing) after our strange, rather one-way ritual, although we have no explicit common aim with regard to the coming of snow or anything else beyond our control.

Harmaa kaaos jatkuu - Grey Chaos Continues

Harmaa marraskuinen sää, suhteellisen lämmin. Viime vuonna tähän aikaan taisi olla jo lunta. Saaressa

maiseman myllerrys jatkuu. Laiturin ympäristö on rakennustyömaa. Lähisaarten, Särkän ja Suomenlinnan, vesijohtoputket kulkevat osan matkaa Harakan itärantaa pitkin. Syvä kaivanto on pääosin ummessa, sen tilalla on nyt leveä soratie. Se noudattaa entisen luontopolun reittiä kohti lintupiiloa ja katajaa, mutta kääntyy ennen niitä vasemmalle entisen laiturin kohdalla ja jatkuu suoraan mereen. Kuinkahan kauan vie aikaa ennenkuin soratie kasvaa edes osaksi umpeen?

Grey November weather, relatively warm. Last year this time there was already snow, I think. The overturning of the landscape on the island continues. The pier and its surroundings are a building site. The water pipes to the nearby islands Särkkä and Suomenlinna pass through the eastern shore of Harakka. The deep hollow is now mostly covered; there is a broad gravel road in its place. It follows the former nature path towards the bird shed and the juniper, but turns before them to the left by the old pier, and goes on strait into the sea. I wonder how long it will take for the gravel road to become at least partly overgrown?

Kuva / Photo Riitta Aalto

Kuvitteellinen syysmyrsky - Imaginary Autumn Storm

Ensi kertaa tänä syksynä käännyin rannassa tyhjennettyäni veneen sadevedestä. Päätin etten soutaisi saareen katajan luo. Satunnaisia ohikulkijoita oli turha odottaa yleisöksi kun vuorovene ei enää kulje, taivas näytti synkältä, sadetta oli luvassa, tuuli saattaisi yltyä, olin erottavinani vaahtopäitä Uuninsuulla, oikea ranteeni oli kipeä, sanalla sanoen, minua pelotti. Käännyin takaisin, mutta parin korttelin päässä tulin toisiin ajatuksiin. Miksen yrittäisi, ja jos aallokko olisi liian voimakas, voisin kääntyä takaisin, piti vain pysyä rauhallisena. Ja niin tyynnyttelin itseni matkaan. Uuninsuulla aironi pomppasi ulos hankaimesta, ja sydämeni hyppäsi kurkkuun, mutta selvisin tuulen suojaan ja saareen. Päätin että paluumatkalla pukisin ylleni viisikymmenvuotislahjaksi saamani, käyttämättömät mutta kauhtuneet pelastusliivit. Onneksi yksi kolleega ahersi talossa, ja sovimme palaavamme mantereelle yhtä matkaa, se tuntuisi turvallisemmalta. - Kuvitteellisen syysmyrskyn kourista selvinneelle kataja näytti kauniin vihreältä alastoman koivun ja ruskean pihlajan rinnalla. Ja lähistöllä vanhojen tuomien rungot vääntyilivät synkeinä. 

For the first time this autumn I turned around at the shore after emptying the boat of rain water. I decided not to row to the juniper on the island. There would be no occasional passers-by, since the scheduled boat did no longer run, the sky looked sinister, there was a forecast for rain, the wind might rise, I thought I could distinguish foam on the waves in the passage between the islands, my right wrist was sore, in one word, I was afraid. I turned back, but after a few blocks I changed my mind. Why not try, if the waves where too strong I could always turn back, the main thing was to stay calm. Thus I pacified myself to go ahead. In the passage one oar jumped out of the oarlock, and my heart jumped up in my throat, but I managed to get into shelter from the wind to the island. For the return trip I decided to put on my unused but faded life jacket, a gift I received when fifty years old. Luckily there was one colleague working in the house and we decided to return to the mainland together, as it would feel safer. - For somebody rescued from an imaginary autumn storm the juniper looked green and beautiful next to the bare birch tree and the brownish rowan. And nearby the old trunks of bird cherries warped gloomily.

Kuva / Photo Tanja Koistila