Kataja seisoo lumessa jotenkin levällään, se näyttää väsähtäneeltä. Taivas on harmaa, meri on harmaa, vielä avoin sentään, kalliot ovat liukkaita jäästä ja irtolumesta. Huomasin, että olen käynyt katajan luona vain 40 kertaa vaikka vuodessa on 52 viikkoa. Olen ilmeisesti viettänyt pitkiä aikoja matkoilla, sekä kesällä että nyt jouluna. Ensi sunnuntai on viimeinen sunnuntai jäniksen vuonna ja siten myös viimeinen tapaamiseni katajan kanssa. Tietysti näen sen varmasti monesti ohikulkiessani, mutta tämä rituaalinen toistuva vierailu päättyy. Naapurin työhuoneella kävi tänään vieraita. Eräs heistä kiinnostui ulkotilan ja sisätilan suhteesta talossa ja kuvasi talvisen näkymän ikkunasta, kuin mietiskelykuvaksi.
The juniper stands in the snow somehow spread out; it looks tired. The sky is grey; the sea is grey, still open though; the cliffs are slippery with snow and ice. I notised I have visited the juniper only 40 times although there are 52 weeks in the year. Apparently I have spent long times travelling, both during the summer and now at Christmas. Next Sunday is the last Sunday in the year of the rabbit and thus my last meeting with the juniper as well. Of course I will probably see it many times when passing by, but this ritualistic and repeated visit will end. There were visitors in my neighbour's studio today. One of them was fascinated by the relationship of inside and outside in the house and photographed the wintery view from the window, like an image for meditation.
 |
| Kuva / Photo Touko Sipiläinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti