Kiertotietä katajan luokse - Detour to the Juniper

Kaivinkoneet ovat katkaisseet tien katajan luokse. Tien paikalla on syvä uurros, puut on kaadettu yhtä koivua lukuun ottamatta ja sepelikasa täyttää paikan josta aiemmin kuvasin lahden ja lintupiilon yli Vanhan räntyn suuntaan. Kasan jälkeen polku jatkuu entisellään, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta syvä kaivanto muuttaa maiseman mittakaavan niin ettei ole helppoa enää nähdä missä on ollut mitäkin. Tunnistin varvun joka rönsysi maata myöten koivun juurella. Nyt se kasvaa soraharjanteen laella. Näköjään kaikenlaista voi tapahtua paikallaan pysyvällekin olennolle. - Katajan luokse pääsee kuitenkin kiertotietä, kaartamalla oikealta ja kulkemalla kallioita pitkin. Samalla voi ihailla sinisiä putkia, jotka ovat toki huikeita syysmaisemassa omalla tavallaan, eivätkä luultavasti nekään ole nähtävillä pitkään.

Excavators have blocked off the path to the juniper. There is now a deep groove in place of the road, the trees are cut down except for one birch and a heap of macadam fills the site where I used to video film the view over the bay and the bird shed towards the Old Räntty island. The path continues as before after the heap, as if  nothing had happened. But the deep excavation changes the scale of the landscape; it is no loger easy to see what has been where. I recognised a sprig that used to meander on the ground below the birch. Now it grows on top of a gravel ridge. Obviously many things can happen to a stationary being, too. - One can reach the juniper through a detour, however, by turning right and walking over the cliffs. And admire the blue pipes, which are striking in the autumn landscape in their own way, and probably not there on display for long either.

Kuva / Photo Sirkku Ala-Harja

Avoimet ovet ja myllerretty maasto - Open Doors and Uprooted Terrain

Taiteilijatalossa on avoimet ovet -päivä ja joka vuorovene tuo mukanaan uteliaiden vierailijoiden virran. Yläkerrassa on kahvila ja herkkuja, Mari Rogers järjesti runokävelyn ja minä pidin kolmelta katajaa kädestä tapani mukaan. Suurin yllätys ei ollut ihmismäärä vaan laajojen putkitöiden takia myllerretty maasto, kaadetut puut ja putket, joita makaa raivatun polun varrella itärannalla. Eri asiat osuvat ensi kertaa saarella vierailevan ja täällä toistuvasti aikaansa viettävän silmiin. Minä tuijotan silmiinpistäviä suuria kirkkaansinisiä putkia, jotka ovat ilmestyneet viime viikon aikana. Sensijaan en ole koskaan huomannut että katajan lähistöllä kasvaa tervaleppä jonka latva on ääniraudan muotoinen.

Open doors day in the artists' house; each stop of the scheduled boat brings a new stream of curious visitors. There is a temporary café on the second floor, Mari Rogers organized a poetry walk and I held hands with the juniper at three o'clock as usual. The big surprise was not the amount of people but the uprooted terrain, the result of large scale plumbing work; toppled trees and large pipes lying along the cleared path on the eastern shore. Different things catch the eye of the first time visitor and the one who spends time here regularly. I am staring at the conspicuous big bright blue pipes that have appeared since last week. But I have never noticed that an alder near the juniper grows in the form of a tuning fork.

Kuva / Photo Markku Nousiainen

Paljaat kalliot ja haperojoukko - Bare Cliffs and Some Brittlegills

Luonnonsuojeluliiton väki kokoustaa saaressa. Seinien muistiinpanoista silmiini osuu Energiaskenaariot 2050. Kavahdan ajan kulumista ja kunnioitan niitä joilla on energiaa ajatella eteenpäin. - Ulkona koivut, lepät, tuomet, pihlajat ja pajut ovat vielä vihreitä. Yksittäisiä keltaisia lehtiä lojuu kyllä siellä täällä ja itärannan kalliolla tuomenpuolikas on jo tumman punainen. Maitohorsmien ja kultapiiskujen kukkavanat törröttävät kuivina pehkoina muistuttamassa syksystä, vaikka maa on märkää ja täynnä monenlaisia sieniä. Katajan juurella kasvaa pieni haperojoukko, karmiininpunertavia pieniä tonttulakkeja kyhjöttää vieri vieressä sen suojassa. Ihmisen kokoon ehkä sopivamman lintupiilon näyttömöaukko rajaa katajan näkymän ulkopuolelle, paljastaen vain paljaat kalliot. Ei edes linnunjätöksiä näkyvissä. Eikä hajuakaan tulevaisuusskenaarioista.

The Association for Nature Conservation is having a meeting on the island; among the notes on the walls I notice Energy scenarios 2050. I shrink back at the thought of time passing and respect people who have the energy to think ahead. - Outdoors the birches, alders, bird cherries, rowans and willows are still green. Here and there a few yellow leaves lie on the ground, and half of a bird cherry growing on the eastern cliff is already dark crimson. The stems of rosebay willowherbs and goldenrods stick out as dry tussocks recalling autumn, although the soil is damp and abounds in many kinds of mushrooms. Some brittlegills grow at the foot of the juniper; crimson hoods of tiny gnomes crouch there sheltered next to each other. The bird shed, perhaps more suitable for human size, has a proscenium-like opening, which crops the juniper out of the view, revealing only bare cliffs. Not even bird droppings in sight. Nor a clue of future scenarios.




Kuva / Photo Johanna Vasara



Hlijaista Harakassa - Quiet on Harakka

Vesillä on ollut vilskettä mutta saaressa on hiljaista. Taiteilijatalossa ei tänä sunnuntaina luultavasti ollut muita työkentelemässä kuin vanha maalari ja minä. Viimeiset kesäisen lämpimät päivät kannattaakin viettää ulkona. Katajan luona käydessäni tajusin, että aurinko on nyt kolmen aikaan iltapäivällä jo paljon matalammalla kuin kesällä. Se häikäisee silmiä ja langettaa pidemmät varjot. - Sain kuulla että vesijohtokorjauksen ja siihen liittyvän maansiirtotyön tieltä veneet on siirrettävä pois kalliolta laiturin luona. Vanha veneeni ei ole ollut käytössä moneen vuoteen, mutta kuvittelin että sen voisi vielä korjata. Turha toivo, käännettäessä sen pohjasta suihkusi sadevettä. Jos sen laittaisi vesille se uppoaisi heti.

Lots of traffic at sea but quiet on the island. This Sunday only the old painter and me were working in the artists' house, I think. Of course the last warm days are best spent outdoors. While visiting the juniper I realized how the sun is now at three o'clock in the afternoon much lower than during the summer. It dazzles your eyes and throws longer shadows. - I heard that the boats on the cliff next to the pier must be moved away due to work with water pipes that involves transfer of soil. My old boat has been out of use for several years but I thought it could still be repaired. A forlorn hope, when turned over rainwater spurted from a hole in the bottom. If put at sea it would sink immediately.

Seilin saaren korkeat katajat - The Tall Junipers of Seili Island

Saaristomeren tutkimuslaitoksen ympäristö Seilin saarella on täynnä kauniita katajia. On vaikea valita kenen kanssa tekisi lähempää tuttavuutta. Puisen museokirkon vieressä  kasvava vanha kataja, joka seisoo itsekseen nurmella, hiukan kirkkoon päin kallellaan, tuntuu luontevalta valinnalta. Se on varmasti nähnyt saaren viimeisen lepratautisen asukkaan ja myöhemmin monet mielisairaina hoidetut naiset puhumattakaan kaikista viime vuosien vierailijoista. Sitä ei voi ohittaa tervehtimättä.

The surroundings of the Archipelago Research Institute on the island of Seili are full of beautiful junipers. It is difficult to choose which one of them I should try to become acquainted with. The old juniper growing next to the wooden museum church that stands alone on the lawn, leaning slightly towards the church, seems an obvious choice. It has surely seen the last inhabitant with leprosy and later the many women treated as mental patients as well as all the visitors in recent years. I could not pass by it without greeting.

Kuva / Photo Kathleen Irwin