Jäniksen vuosi (näyttely) – Harens År (utställning) – Year of the Rabbit (exhibition)

Videoteoksia katajista ja "katajoitumisesta" galleria Jangvassa 9.1. - 27.1.2013 Avajaiset tiistaina 8.1. klo 17-19.Tervetuloa!

Video verk om enris och om att "förenrisas" på galleri Jangva 9.1. - 27.1.2013. Vernissage Tisdagen 8.1. kl. 17-19. Välkommen! 

Video works on junipers and on "becoming juniper" in Gallery Jangva 9.1. - 27.1.2013. Opening Tuesday January 8, 5 to 7 pm. Welcome!

Galleria galleri gallery Jangva. Uudenmaankatu 4-6, sisäpija 00120 Helsinki.

Nylandsgatan 4-6, innergården, 00120 Helsingfors.

Avoinna ti-pe 11-19, la-su 11-17. 

Öppet ti-fre 11-19, lö-sö 11-17. 

Open Tue-Fri 11 am to 7 pm, Sat-Sun 11 m to 5 pm.

tel 09-6123743 

www.jangva.fi

Becoming Juniper - Kalvola (video still Annette Arlander)

Viimeinen vierailu pehmeässä lumessa - Last Visit in Soft Snow

Kun astuin ulos työhuoneestani Harakassa, joku sirkutti jo pihakoivussa. Hänellä oli kevättä rinnassa, vaikka talvi on tuskin edes alkanut, ainakin jos ottaa meren jäätymisen mittapuuksi. Meri on yhä avoin mutta leuto koillistuuli oli löytänyt jostakin jäälauttoja ja ajoi ne rantaan niin tiiviisti, että olin vähällä juuttua niihin pienen veneeni kanssa. Lunta on paljon ja maisema on pehmeä ja valkoinen. Pari uutta pientä katajaa löysin kurottamassa esiin lumesta. Tähän aikaan ne näkyvät, kun vihreä väri on vähissä. Havupuiden ja muutaman vihreän roskapöntön lisäksi vain lintupiilon seinustan outo maastoutumisverho on ikivihreä. - Tämä oli viimeinen virallinen vierailuni katajan luona. Tänään päättyy jäniksen vuosi ja tähän päättyy myös tämä blogi. Kiitos kaikille avuliaille kuvaajille! Huomenna on jo uusikuu, Lohikäärmeen vuosi, uudet tuulet ja toiveet...

When I stepped out from my studio on Harakka somebody was already chirping in the birch tree. He or she had spring in mind, even though winter has hardly begun, at least if we measure it by the freezing of the sea. The sea is still open but the mild northeast wind had found some ice floes somewhere and pressed them tightly onto the shore so that I almost got stuck with my little boat. There is plenty of snow and the landscape is soft and white. I found a couple of new small junipers reaching out from the snow. They are visible at this time when the colour green is scarce. Besides conifers and some green dust bins only the strange camouflage curtain on the walls of the bird shed is evergreen. - This was my last official visit to the juniper. Today the year of the rabbit ends and this blog ends here as well. Many thanks to all generous photographers! Tomorrow is new moon, the new year of the dragon, with new winds and wishes...

Kuva / Photo AA

Jäniksen vuosi päättyy pian - The Year of the Rabbit Ends Soon

Kataja seisoo lumessa jotenkin levällään, se näyttää väsähtäneeltä. Taivas on harmaa, meri on harmaa, vielä avoin sentään, kalliot ovat liukkaita jäästä ja irtolumesta. Huomasin, että olen käynyt katajan luona vain 40 kertaa vaikka vuodessa on 52 viikkoa. Olen ilmeisesti viettänyt pitkiä aikoja matkoilla, sekä kesällä että nyt jouluna. Ensi sunnuntai on viimeinen sunnuntai jäniksen vuonna ja siten myös viimeinen tapaamiseni katajan kanssa. Tietysti näen sen varmasti monesti ohikulkiessani, mutta tämä rituaalinen toistuva vierailu päättyy. Naapurin työhuoneella kävi tänään vieraita. Eräs heistä kiinnostui ulkotilan ja sisätilan suhteesta talossa ja kuvasi talvisen näkymän ikkunasta, kuin mietiskelykuvaksi.

The juniper stands in the snow somehow spread out; it looks tired. The sky is grey; the sea is grey, still open though; the cliffs are slippery with snow and ice. I notised I have visited the juniper only 40 times although there are 52 weeks in the year.  Apparently I have spent long times travelling, both during the summer and now at Christmas. Next Sunday is the last Sunday in the year of the rabbit and thus my last meeting with the juniper as well. Of course I will probably see it many times when passing by, but this ritualistic and repeated visit will end. There were visitors in my neighbour's studio today. One of them was fascinated by the relationship of inside and outside in the house and photographed the wintery view from the window, like an image for meditation.

Kuva / Photo Touko Sipiläinen

Lunta ja sumua - Snow and Fog

Talvi tuli yhtäkkiä. Tuore lumipeite ja sumu muuttavat maiseman valkoiseksi. Katajakin on valean kuuran peitossa. Se näyttää ja tuntuu melkein oudolta kolmen viikon tauon jälkeen. Jänisten jäljet johtavat lumessa ristiin rastiin ja lintupiilon luokse vievät lankut lojuvat myrskyn jäljiltä sikin sokin. Suurin uutinen on silti pieni tuulimylly, joka seisoo läntisellä kalliolla ja pyörii kylmässä koillistuulessa. Olin unohtanut miten raakaa ja kylmää pienikin pakkanen on merellä. Onneksi talossa on lämmintä, toistaiseksi maakaasun voimalla. Tuulimylly on pieni ja sievä eikä pidä ääntä, se on aivan erilainen kuin saariston suuret valkoiset hirviöt. Mietin mahtaako se todella tuottaa energiaa...

Winter arrived suddenly. The fresh snow cover and the fog turn the landscape white. The juniper is covered in white frost as well. It looks and feels almost strange after a break of three weeks. Hare tracks lead here and there in the snow and the planks to the bird shed lie topsy turvy after the storm. The biggest news is the small windmill, however, which stands at the western cliffs and turns in the cold northeastern wind. I had forgotten how raw and cold even a modest frost is at sea. Fortunately it is warm inside the house, so far powered by gas. The wind mill is small and pretty and does not make noice, it is quite different from the large monsters in the archipelago. I wonder whether it really produces energy...

Kuva / Photo AA

Vielä kaukana katajan luota – Still Far Away From the Juniper

Hyvää uutta vuotta 2012 katajille ja katajien ystäville, ja samalla myös kaikille Harakkalaisille ja heidän ystävilleen! Tämän sunnuntain vietän vielä kaukomailla kosteassa helteessä muutamien outojen joulukuusien ja lukuisten palmupuiden seurassa, mutta ensi sunnuntaina pääsen taas tapaamaan katajaystävääni Harakassa. Jäniksen vuosi vaihtuu lohikäärmeen vuodeksi vasta tammikuun 23 päivänä, joten ehdimme toivottavasti tavata vielä useamman kerran, mikäli sää sallii. Suoraan sanoen en kyllä kaipaa täältä kylmään ja koleaan pimeyteen Helsinkiin. Lisään tähän lähikuvan täkäläisen joulukuusen sulkia muistuttavista oksista illansuussa, ilman jouluvaloja ja koristeita. Mielessään siihen voi liittää myös sirkkojen sirityksen.


Happy New Year 2012 to all junipers and friends of junipers, and to all the people of Harakka and their friends! This Sunday I am still spending far away, overseas, in humid and hot weather, among some strange Christmas trees and plenty of palm trees, but next Sunday I will again be able to visit my juniper friend on Harakka. The year of the rabbit will change into the year of the dragon only on 23 January, so we can hopefully still meet several times, weather permitting. To be honest, I am not longing for the cold and chilly darkness of Helsinki. I add here a close up picture of the feather like branches of the local Christmas tree at dusk, without Christmas lights and decorations. In your mind you can add to it the sound of crickets.

Kuva / Photo AA