Koko eilispäivän satanut lumi on kasvattanut kinoksia entisestään, vaikka nyt olisi jo aika niiden alka sulaa. Tänään katajan luona ei kolmelta ollut sieluakaan, ei vierailijoita, ei ohikulkijoita - vain tuuli, aurinko, lumi ja lentokoneiden ääni. Avaruutta ihmetellessäni sekosin laskuissani ja palasin myöhemmin takaisin poimimaan vielä yhden katajanmarjan. Silloin huomasin pienen varpumaisen katajan pilkottavan lumen alta polun reunalla koivurivistön luona. Miten voi olla mahdollista etten ole sitä aiemmmin havainnut?
The snowing yesterday has enlarged the snow drifts again, though it is about time for them to start melting. Today at three o'clock there was not a soul by the juniper, no guests, no passers by - only the wind, the sun, the snow and the sound of airplanes. While wondering at the space I was confused in my counting and returned later to pick one more berry. Then I noticed small sprigs of juniper peep out from under the snow next to the birches by the path. How could I have failed to perceive them before?
Jäniksen vuonna, sunnuntaisin kello 15, alkaen 6. helmikuuta, vietän hetken katajan kanssa, joka sijaitsee Harakan saarella, lähellä ns. lintupiiloa ja kuvaan tuon hetken videolle. Tervetuloa ihmettelemään maiseman muutoksia! / During the year of the rabbit on Sundays at 3 PM, starting on the 6th of February, I will spend a moment with a juniper on the island of Harakka, next to the shed used for bird watching and video film that moment. Welcome to wonder at the changes in the landscape!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti