Kylmä länsituuli - Cold wind from the west

 Meri myrskyää avoimena Harakan eteläpuolella, mutta matereelle päin liikkumaton luminen jääpeite peittää veden. Polku tuntuu vielä tukevalta, tänään ei rannassa ole edes vettä jään päällä. Kasemattien katoilla ja vallitusrinteillä näkyy hangen alta paikoitellen paljas maa. Muuten hanki peittää vielä kaiken ja tuntuu kuin kevääseen olisi pitkä matka. Paljaissa puissa kohiseva ja ujeltava tuuli kohmettaa sen minlä aurinko pehmentää. Jos olisin kataja, puoliksi kovan hangen peitossa, alkaisin jo hermostua.

The sea is rough on the southern shore of Harakka, while a motionless cover of snow and ice hides the water towards the mainland. The path feels steady, today there was not even water on top of the ice near the shore. On the roofs of the ammunition cellars and on the slopes of the fortifications you can see parches of soil. Everywhere else the snow covers all and it feels like a along way to spring. The wind howling and whistling in the bare trees freezes what the sun wams up. If  I were a juniper, half covered by hard snow drifts, I would be worried by now.

kuva / photo Iiris Hälli





Vielä lisää lunta - Still more snow

Koko eilispäivän satanut lumi on kasvattanut kinoksia entisestään, vaikka nyt olisi jo aika niiden alka sulaa. Tänään katajan luona ei kolmelta ollut sieluakaan, ei vierailijoita, ei ohikulkijoita - vain tuuli, aurinko, lumi ja lentokoneiden ääni. Avaruutta ihmetellessäni sekosin laskuissani ja palasin myöhemmin takaisin poimimaan vielä yhden katajanmarjan. Silloin huomasin pienen varpumaisen katajan pilkottavan lumen alta polun reunalla koivurivistön luona. Miten voi olla mahdollista etten ole sitä aiemmmin havainnut?

The snowing yesterday has enlarged the snow drifts again, though it is about time for them to start melting. Today at three o'clock there was not a soul by the juniper, no guests, no passers by - only the wind, the sun, the snow and the sound of airplanes. While wondering at the space I was confused in my counting and returned later to pick one more berry. Then I noticed small sprigs of juniper peep out from under the snow next to the birches by the path. How could I have failed to perceive them before?

Suojasää ja sumua - Thaw and fog

Valkoinen pilvipeite, lumi ja sumu jäällä heijastavat valoa, kuin kulkisi maitolasikuvun sisällä. Ohikulkijtat ihmettelivät miten kauan tuo taiteilija tuossa aikoo seistä. Ei kovin pitkään, vaikka pehmeässä suojasäässä olisin voinut viihtyä pidempäänkin. Hanki oli kovaa katajan ympärillä, pelkäsin että oksat murtuisivat jos yrittäisin vetää ne esiin lumen alta. Ja puhelinkamerani niskoitteli, mutta suostui lopulta toimimaan - kiitos kärsivälliselle kuvaajalle!

White clouds covering the sky, snow and fog on the ice reflect the light; feels like walking within a globe of frosted glass. Passers by were wondering how long the artist will be standing there. Not very long, though in the soft thaw I could have stayed longer. The snowdrifts were hard around the juniper, I feared the branches might break if I tried to pull them out from under the snow. And my phone camera was uncooperative, but agreed to function in the end - many thanks to the patient photographer!.

kuva / photo Niran Baibulat



kuva / photo Niran Baibulat



Kevättä ja surua ilmassa - Spring and sorrow in the air

Jää kantaa vielä hyvin, mutta kannattaa pysyä polulla. Ursulan suunnasta tuleva polku on yleensä turvallinen pisimpään. Löydät minut katajan luota huomenna kello kolmelta. Näyttely taidetalossa on avoinna viikonloppuisin, samoin kahvila lennättimessä ja pihalla on lumimaja. - Kevät lähestyy huimaa vauhtia, linnut visertävät, mutta taidetalossa on suru. Yksi meistä, Kaisaleena, nukkui pois vakavan sairauden murtamana. Me muut olemme ihmeissämme ja hiljaisia, niinkö haurasta tämä elämä on...

The ice is still strong, but please keep to the path. The path coming from café Ursula is usually the safest one. You will find me by the juniper at three o'clock tomorrow. The exhibition in the art house is open on weekends, as is the cafeteria in the old telegraph and there is a snow hut in the yard.  - Spring is approaching fast, birds are chirping, but in the art house we are mourning. One of us, Kaisaleena, passed away after a serious illnes. The rest of us are perplexed and silent; is life really so brittle...

Vilskettä saaressa - Hustle and bustle on the island

Lunta ja jäätä riittää edelleen, vaikka meri Harakan eteläpuolella on jo auki. Ja saaressa vilisee väkeä. Taidetalon päädyssä on viikonloppuisin avoinna näyttely Taidetta ja ympäristökemiaa (la-su 11-16) ja lennätinrakennuksessa toimii kahvila. Jos katajan katseleminen tuntuu liian esoteeriselta, vaihtoehtoja siis löytyy!  - Tänään en vienytkään teetä lintupiiloon, kun sitä oli tarjolla muualla. Oli oikeastaan miellyttävää ettei tarvinnut huolehtia onko joku tulossa vai ei, kun muut tapahtumat pitivät huolen vierailijoista. Ja mikä parasta, sunnuntait näyttävät olevan aurinkoisia...

There is plenty of snow and ice, but the sea South of Harakka is already open. And the island is full of people. The exhibition Art and Environmental Chemistry in the arthouse is open during weekends (Sat-Sun 11 am - 4 pm) and there is a temporary cafeteria in the telegraph building. So if watching a juniper feels too esoteric, there are plenty of alternatives on offer! - Today I did not bring tea to the bird shed, since tea was provided elsewhere.  It was actually rather pleasant not to have to worry if somebody was coming or not, when other events took care of visitors. And surprisingly, every Sunday seems to be sunny...