Juhannuspäivän hehkua - The Glow of Midsummer's Day

Tämä on kesän hehkuvin hetki. Iltapäivän auringonpaiste lämmittää ihanasti sateisen aaton ja aamun jälkeen. Juhannuksen kunniaksi vierailin katajan luona jo tänään lauantaina. Ja sain sattumalta kollegan seurakseni. Hän kuvasi vastapuhjenneet valerianakasvustot ja ikuisti myös "turvakeppini", joka on kyhätty sauvan ja sateenvarjon yhdistelmästä. Se suojaa tarvittaessa sateelta, paahteelta, linnunjätöksiltä ja erilaisilta hyökkäyksiltä. - Huomenna sunnuntaina (26.6.) voi siis käydä tervehtimässä katajaa ilman minua. Ja sunnuntaina 3.7. en myöskään pääse Harakkaan. Yritän etsiä jonkun mukavan katajan lännempää saaristosta ja ehkä lisätä kuvan tähän.

This is summer's most glowing moment.The afternoon sun feels lovely after the rainy eve and morning.  To honour Midsummer I visited the juniper already today on Saturday. And had luckily a colleague for company. She photographed the newly blooming valerians and immortalized my "safety staff" thrown together of a stick and an umbrella. If need be it protects against rain, sun, bird droppings and all kinds of attacks. - Tomorrow on Sunday you can visit the juniper without me. And on Sunday July 3rd I cannot come to Harakka either. I will try to find some nice juniper in the archipelago further West and perhaps add an image here.

Kuva / Photo Merja Winqvist

Sadetta ja mäkäräisiä - Rain and blackflys

Sadekuuro yllätti juuri kolmen maissa. Ajattelin ensin pidellä sadetta kaikessa rauhassa lintupiilossa, mutta sade oli niin verkkaista, että päätin koetella kamerani kosteuskestävyyttä. Ja hyvinhän se selvisi. Mutta ne mäkäräiset! Katajan juurella on pieni rahkasammalkasvusto, jonka päällä on kyllä pehmeä seistä (loukattuani polveni eilen arvostin sitä erityisesti) mutta se kerää myös kosteutta ja ötököitä. Tiheä pieni parvi mäkäräisiä viihtyi nimenomaan katajan viressä. En ole varma olivatko ne mäkäräisiä vai jotain muita hyönteisiä,  hyttysiä pienempiä kuitenkin. Ja ne löysivät tiensä huivini alle

A sudden rainfall came at three o'clock. First I planned to wait it out in the birdshed, but the rain seemed rather soft, so I decided to test the humidity resistance of my camera. And it fared well. But the blackflys! There is a small area of peat moss next to the juniper, soft to stand on (after hurting my knee yesterday I really appreciated that) but it is gathering humidity and bugs, too. A thick small swarm of blackflys enjoyed their stay precisely next to the juniper. I am not sure whether they were blackflys or some other insects, smaller than mosquitos in any case. And they found their way under my scarf.

Helsinkipäivä ja hurja helle - Helsinki Day in hot weather

Saari on täynnä väkeä ja toimintaa Helsinkipäivän kunniaksi kun veneyhteys on ilmainen, lennättimessä on kahvila ja pihapiirissä tapahtuu kaikenlaista tekemistä. Hanhipariskunnat tepastelevat ruohikossa poikueineen. Lokinpoikasia taapertaa siellä täällä ja kiiruhtaa pois ihmisten tieltä vanhempien kirkuessa. Ihmisetkin kulkevat poluilla "poikasineen" erikokoisina rykelminä. Tuntuu kuin linnut olisivat rauhoittuneet tällaisen ihmisylivoiman edessä. Saarta kiertää retkikunta toisensa jälkeen, yksi niistä täytti lintupiilon puoli kolmen maissa, mutta ehti siirtyä eteenpäin ennenkuin astuin rajaköyden yli suojeltuun valtakuntaan katajan luo. Espanjaa puhuvia nuoria osui paikalle ihmettelemään mitä olin tekemässä ja suostui kuvaaman jotakin, tällä kertaa palan kuollutta luontoa meitä ympäröivän erittäin elävän luonnon vastapainoksi. Harmi kyllä huomasin vasta myöhemmin, että Eeva Warron kuvaama linnunluu ei tallentunutkaan kameraan. Meidän on kuviteltava se...

The island is full of people and action to celebrate Helsinki Day; the boat connection is free, there is a cafeteria in the Telegraph and all kinds of activities take place in the yard. Geese couples strut in the grass with their young. Seagull fledglings waddle here and there and hurry away from humans with the shrieks of their parents. Humans, too, walk on the paths with their young in clusters of various sizes. It seems as if the birds have calmed down when faced with such an overpowering amount of humans. One expedition after another cirle the island; one of them filled the bird shed at half past two, but continued its trip before I stepped over the border rope and entered the protected domain with the juniper. Some Spanish speaking young people came by wondering what I was doing and agreed to photograph something, this time a piece of dead nature as a contrast to the extremely living nature surrounding us. Unfortunately I noticed only later that the bird bone photographed by Eeva Warro was not saved in the camera. We have to imagine it...

Kerrankin tee kelpasi - For once tea was appreciated

Monilla lokeilla on jo poikasia liikenteessä eikä niitä ei tahdo millään erottaa kallioilla. Vain kirkuna kertoo että jotakin untuvaista ja haurasta on liikkellä aivan lähistöllä. Katajan juurella oli käyty jonkinlainen koitos sillä tikkuja ja risuja oli siinä oudosti levällään. Tienristeyksessä, josta kuvaan lintupiilon, lokkirouva istuu edelleen hautomassa ja lokkiherra on entistä hermostuneempi. Pidin keppiä pääni päällä yrittäessäni tarkentaa kameraa ja säikähdin, kun keppi tärähti siiveniskuista useampaan otteeseen. Saattaa olla että horisontti kuvassa jäi hiukan vinoon. - Satunnaiset vierailijat ja kuvaajat eivät yleensä ole piitanneet teestä, mutta tänään Virpi, joka rohkeni kulkea luontopolkua kanssani kukallinen sateenvarjo suojana lintuja vastaan, maisteli tyytyväisenä teetä valokuvatessaan kokonaisen kuvasarjan.

Many seagulls have already their young walking around and they are really hard to distinguish on the cliffs. Only the screams tell you that something fragile and downy is moving nearby. Some kind of combat had taken place under the juniper since sticks and  pieces of brushwood were lying around in a strange manner. At the crossroads where I video film the bird shed a seagull lady still sits hatching and Mr Seagull is even more nervous than before. I held a stick high above my head while trying to focus the camera and was scared when the stick was hit by wings several times. Perhaps the horizon in the image is a bit slanting. - Occasional visitors and photographers have normally not cared much for tea, but today Virpi, who dared walk the nature path with me using a flowery umbrella as protection against the birds, sipped happily her tea while photographing a whole series of pictures.

Kuva / photo Virpi Vesanen - Laukkanen

Tuomet kukkivat jo merelläkin - The bird cherries bloom by the sea now

Navakka länsituuli, aurinkoista ja melko kylmää. Tänään kiiruhdin saareen kesken työpäivän ja menin suoraan katajan luokse. Yleensä seison hetken rantakalliolla lintupiilon luona ja kuvaan sen polulta nähtynä ennenkuin siirrän kameran ja menen katajan vierelle. Sillä tavalla ikäänkuin valmistaudun tapaamiseen. Mutta tänään toimin toisin päin ja olin heti hämmentynyt. Tottumukset syntyvät nopeasti. - Linnuille rauhoitetun alueen rajaa merkitsevän köyden avoimella puolella on enemmän lintuja, siltä ainakin tuntuu kun seison katajan luona, joka kasvaa keskellä lintujen maata. Sen vieressä voin olla hetken rauhassa.

A fresh breeze from the west, sunny and fairly cold. Today I hurried to the island in the middle of the working day and went directly to the juniper. Normally I stand for a while by the bird shed and video film that from the path, before I move the camera and go and stand by the juniper. In that way I prepare myself for the encounter. Today, however, I reversed the action and was immediately confused. Habits are formed quickly. - There are more birds on the open side of the rope marking the area reserved for birds, or so it seems when I stand by the juniper, which grows in the middle of the birds' land. Next to it I can be at peace for a moment.